Hauku muita ja kehu itseäsi, neuvoo Risto Siilasmaa

Timo Soini teki muistelmateoksestaan typerän, kun hän innostui kiittelemään kollegoitaan turhan vuolaasti. Mutta ei päinvastainenkaan menettely – nimittäin haukkuminen – mukavalta tunnu.

Siitä osoituksena on Risto Siilasmaan muistelmateos Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa (2018). Siilasmaa toimi Nokian hallituksen puheenjohtajana Jorma Ollilan jälkeen, vuosina 2012-2020. Aiemmin hän oli hallituksen jäsen Ollilan alaisuudessa.

Tarkka lukija huomaa jo kirjan alkusanoissa, kuka Siilasmaan perivihollinen on. Kaikkia merkkihenkilöitä kiitetään. Paitsi yhtä.

"Minä yritin olla kohtelias, hän räjähti ja huusi"

Kun ego paisuu suureksi, huoneessa on yhä ahtaampaa. Toinen isoegoinen ei sinne mahdu. Jorma Ollilalla oli iso ego. Se tuskin on salaisuus.

Ollilan omassa muistelmateoksessa Mahdoton menestys – Kasvun paikkana Nokia (2013) haamukirjoittajana on Harri Saukkomaa, maineenhallinnan guru ja viestintätoimisto Tekirin perustaja. Saukkomaan avulla Jorma Ollila välittää itsestään juuri niin sliipatun kuvan kuin häneltä saattaa odottaa. Kuten Siilasmaakin kirjoittaa: ”Kaikki tiesivät, miten tarkasti Jorma vaali julkista imagoaan” (s. 65).

Myös Siilasmaalla on haamukirjoittaja, mutta tähdellä itsellään on perustavia puutteita ymmärryksessään maineenhallinnasta. Se, miten ihminen kohtelee lähimmäisiään, on moraalinen mainetodistus. Ja miten Siilasmaa kohtelee kollegaansa Jorma Ollilaa? Kun Nokian matkapuhelinyksikön myynti lähestyi, Siilasmaa kertoi asiasta edeltävänä päivänä Suomen valtiojohdolle.

"Päätin huomaavaisuuden osoituksena soittaa myös Jorma Ollilalle, Nokian hallituksen entiselle puheenjohtajalle. Keskustelumme noudatti tuttua kaavaa: minä yritin olla kohtelias, hän räjähti ja huusi, että olin tuhonnut yhtiön ja hänen jättämänsä perinnön.” (s. 268)

Siilasmaan kirja on täynnä kuvauksia tilanteista, joissa Siilasmaa on kertomansa mukaan ystävällinen. Ollila huutaa ja kiroaa, kieltäytyy kuuntelemasta kehitysideoita ja kampittaa kollegojaan.

""Risto, miksi vitussa sinun pitää työntää nenäsi joka paikkaan? Sinä olet eri mieltä kaikesta!" Hän huusi minulle voimasanoja säästämättä parin loputtomalta tuntuvan minuutin ajan. Minä en sanonut paljoakaan.” (s. 99-100)

En tiedä Ollilasta, mutta Siilasmaa käyttäytyy kuin keskenkasvuinen poika. Ihmisistä ei puhuta noin. Ihmisistä ei kirjoiteta kirjaan tuolla tavalla. Ihmisiä kohdellaan kunnioituksella.

Nokian sankari

Jotta lukijat varmasti ymmärtäisivät, kuka Nokian sankari on, Siilasmaa kertoo Paranoidin optimistin loppusanoissa viimeisimmästä uroteostaan. 

Kyse on koneoppimisesta. Ala oli Nokian tulevaisuudelle tärkeä, ja Siilasmaa halusi ymmärtää sitä. Pitkäaikaisena yritysjohtajana Siilasmaa oli tottunut siihen, että monimutkaiset asiat selitetään hänelle. Mutta hän päätti olla uudenaikainen johtaja.* Hän palasi koulun penkille ja opiskeli itse koneoppimista.

”Ajatus siitä, että maailmanlaajuisen yrityksen hallituksen puheenjohtaja alkoi ohjelmoida itse oppiakseen ymmärtämään kriittisen tärkeää tekniikkaa, oli niin uusi, että se herätti huomiota ja kannusti muitakin toimimaan samoin.” (s. 342)

Siilasmaa muistaa mainita, kuinka monta kertaa hänen itse tekemäänsä opetusvideota on YouTubessa katsottu, kuinka monet tuhannet Nokian työntekijät ovat asiasta innostuneet (”Monet T&K-väestämme ovat olleet hieman häpeissään siitä, että yhtiön puheenjohtaja alkoi koodata koneoppimisjärjestelmiä eivätkä he itse olleet edes yrittäneet.”, s. 341) ja kuinka hän on kouluttanut myös Suomen hallitusta, EU-komissaareja ja YK-suurlähettiläitä.

Voi luoja.

Olen niin sanaton, etten keksi loppuun muuta kuin Matteuksen evankeliumin sanat: ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään” (23:12). Timo Soini on sisäistänyt kristilliset moraaliopetukset Siilasmaata paremmin!

__________

* Oman kertomansa mukaan Siilasmaa aloitti jopa rennomman pukeutumiskoodin Nokian hallituksessa, ”ja Jorma antoi ymmärtää huomanneensa poikkeamiseni vakiintuneista tavoista”, s. 35).