Kirjakauppiaan kaveri

Kolme romaania Afrikasta Olen kuukauden sisällä lukenut kolme afrikkalaista romaania, Chigozie Obioman Kalamiehet (2015), Chinua Acheben Kaikki hajoaa (1958, ks. blogi ) ja nyt viimeisimpänä Tsitsi Dangarembgan Tambu (1988, engl. Nervous Conditions ). Kahden nigerialaismiehen ja yhden zimbabwelaisnaisen kirjat ovat pieni sirpale afrikkalaisesta kaunokirjallisuudesta. Silti niissä on yhdistäviä teemoja. Kolonialismin trauma on sellainen, samoin taikauskon merkitys ihmisten elämässä.  Eniten kuitenkin kiinnitin huomiota suvun ja sukulaisuuden korostamiseen. Elämä pyörii suvun ympärillä*, ja erityisesti kaikki kytkeytyy suvun patriarkaalisiin päämiehiin. Chinua Acheben kirjassa eletään 1890-luvun Nigeriassa. Patriarkaalisuus oli huipussaan. Naiset ja lapset olivat toisarvoisia. Vaimojen määrä oli perheen johtajalle vaurauden merkki. Miehen puoleiset sukulaiset olivat naisen puoleisia tärkeämpiä. Yhteiskuntarakenteen muututtua patriarkaalisuus vähitellen heikkeni. Tsitsi Dangarembgan ki

Kouluhistoriamme on eurosentristä. Kun pohdimme vaikkapa kolonialismia, maailma näyttäytyy eurooppalaisten kohteena. Nykyaikaisessa historiantutkimuksessa on muodikasta ottaa ei-länsimainen näkökulma. Tällaisetkin tutkijat tapaavat itse olla länsimaalaisia, esimerkiksi Peter Frankopan (ks. blogi ) ja Charles C. Mann (ks. blogi ). Autenttista ei-länsimaista historiaa on vaikea löytää, ainakin suomalaisista kirjastoista. Mielenkiintoinen kaunokirjallinen avaus tähän suuntaan on nigerialaisen Chinua Acheben romaani Kaikki hajoaa (1958). Teos on afrikkalaisen kirjallisuuden klassikko. Sitä luetaan Afrikan kouluissa samaan tapaan kuin me luemme Tuntematonta sotilasta . Achebe kertoo 1800-luvun loppupuolella eläneen Okonkwon ja hänen klaaninsa tarinan. 239-sivuinen teos kuvaa aluksi igbo-alkuperäiskansan elämäntapaa. Loppupuolella kaikki alkaa hajota, kun brittiläiset kolonialistit saapuvat kirkkoineen ja hallintoineen. Idylliä ei ole Kaikki hajoaa -romaanin tenho perustuu kaunistelemattom