Ydinsodan uhkaan herättiin jo 1700-luvulla

Kaikkihan me muistamme valistusfilosofi Montesquieun. Ainakin tunnemme hänen tärkeimmän ajatuksensa, vallan kolmijako-opin. Harmi, että se tuppaa osalta itäeurooppalaisista presidenteistä unohtumaan.

Suurilla ajattelijoilla on yleensä muitakin hyviä ideoita kuin ne kaikkien tunnetuimmat. Etsin antikvariaatin hyllystä käsiini Montesquieun nuoruudenteoksen Persialaisia kirjeitä (julk. 1721). Lukukokemus oli häikäisevä. Olisi rikos sivistystä vastaan olla bloggailematta siitä.

Montesquieun fiktiivisessä teoksessa kolme persialaista ylimystä kiertelee Eurooppaa ja lähettelee toisilleen sekä kotimaahansa kirjeitä. Persialaisten kirjeitten yhteiskunnallinen sanoma on tarkkanäköistä. Erityisten tenhoavaa on Montesquieun pyrkimys moniäänisyyteen. Kirjeitä kirjoittavat ylimysten lisäksi orjat, munkit, eunukit ja haaremien naiset. Montesquieu tuo monen eri yhteiskuntaluokan äänen kuuluviin.

Euroopan kuvaaminen persialaisen silmin on virkistävä kerrontamenetelmä. Samaa itsen ulkopuolelle asettumista käyttää esimerkiksi Voltaire teoksessaan Luonnon lapsi (1767). Siinä amerikkalainen intiaani hämmästelee Euroopan elämänmenoa.

Silti se, millä tämäkin kirja nousi suuren yleisön suosikiksi, oli seksi.

Seksijuttujen takana orastaa tasa-arvo

Montesquieun orientalistisessa mystiikassa näyttelevät tärkeää roolia haaremit ja niihin liittyvä erotiikka. Persialaisten kirjeiden seksikuvaukset ovat kirjoitusaikaansa nähden hyvinkin ronskeja

Haaremiin alistettujen persialaisvaimojen avulla Montesquieu luo kontrastin eurooppalaisiin naisiin. Ranskatarten elämä onkin aika vapaata ja leppoisaa. Jopa oikeuslaitos on heidän puolellaan.

"Täällä näyttää perheiden hallitseminen sujuvan aivan itsestään. Aviomiehellä on vain varjon verran valtaa vaimoonsa, isällä lapsiinsa, isännällä orjiinsa nähden. Oikeus sekaantuu kaikkiin heidän riitoihinsa, ja ole varma siitä, että se on aina mustasukkaista aviomiestä, vihastunutta isää ja hankalaa isäntää vastaan." (kirje 87)

Montesquieu pitää vastenmielisenä sellaista naisten alistamista, mitä hän olettaa tapahtuvan Persiassa. Hän kertoo tarinan haaremiin lukitun vaimon kuolemanjälkeisestä elämästä ”naisten paratiisissa”.

"Hänet vietiin huoneeseensa, ja sitten kun hänet oli vielä kerran riisuttu, kannettiin hänet komeaan vuoteeseen, missä kaksi ihastuttavan kaunista miestä otti hänet syliinsä. Silloinpa vasta hän oikein hurmauksen tunsi ja silloinpa vasta hänen nautintonsa meni yli kaikkien hänen toiveidensa. – Olen aivan suunniltani, puheli hän miehille. – Luulisin kuolevani, ellen olisi varma kuolemattomuudestani. Tämä on jo liikaa, päästäkää minut. Minä menehdyn hekuman kiihkeyteen." (kirje 141)

Kun persialaisylimys Usbekin Euroopan-matka on jatkunut vuosia, hänen haareminsa kotona kapinoi. Kertomuksella Montesquieu ennakoi 100-200 vuotta myöhemmin länsimaissa alkanutta naisemansipaatiota. Usbekin vaimo kirjoittaa:

"Kuinka oletkaan voinut luulla minua niin herkkäuskoiseksi, että olisin kuvitellut olevani maailmassa vain Sinun oikkujasi jumaloidakseni ja että kun Sinä sallit itsellesi kaikki, Sinulla muka olisi oikeus kahlita kaikki minun haluni? Ei! Minä olen kyllä elänyt orjuudessa, mutta olen aina ollut vapaa. Olen korjannut Sinun lakisi luonnon lakien mukaisiksi, ja henkeni on aina pysynyt riippumattomana." (kirje 161)

Valistusfilosofin hyytävä profetia

Seksuaalisuudella mässäilyn ja yhteiskunnallisen irvailun lisäksi Montesquieu puhuu tieteestä. Usbekin suulla Montesquieu kertoo läntisistä filosofeista, jotka "pyhistä ihmeistä osattomina seuraavat hiljaisuudessa inhimillisen järjen polkuja" (kirje 98).

"Jos joku jumalallinen mies olisi koristanut näiden filosofien teokset korkeilla ja ylevillä sanoilla, jos hän olisi sovittanut niihin rohkeita kuvia ja salaperäisiä vertauksia, olisi hän ehkä luonut niin kauniin kirjan, että sen olisi voittanut vain pyhä Koraani." (kirje 98)

Persialaiset ylimykset väittelevät, onko tieteen kehitys ollut Euroopalle hyödyksi vai haitaksi. Rhedi-niminen ylimys kirjoittaa:

"Sinähän tiedät, ettei ruudin keksimisen jälkeen ole enää ollut valloittamattomia linnoituksia, mikä merkitsee, Usbek, ettei maan päällä ole enää turvapaikkaa vääryyttä ja väkivaltaa vastaan. Vapisen aina ajatellessani, että joskus ehkä keksitään joku salaisuus, joka tarjoaa yhä lyhyemmän tien ihmisten tuhoamiseksi ja kokonaisten kansojen ja kansakuntien hävittämiseksi." (kirje 106).

Tässä vaiheessa minä hieraisin silmiäni. Oliko Montesquieulla kristallipallo, jolla hän kurkki vuoden 1945 Japaniin? Luin eteenpäin, Usbekin vastauksen Rhedille. Tajusin Montesquieun kristallipallo näkevän paljon kauemmas.

"Sinä sanot pelkääväsi, että vielä joskus keksitään julmempia hävityskeinoja kuin nykyään käytössä olevat. Ei; jos joku tuhoisa keksintö tehtäisiinkin, kiellettäisiin se piankin kansainvälisen oikeuden taholta ja kansakuntien yksimielinen sopimus hautaisi moisen suunnitelman ikiajoiksi. Ruhtinaiden etujen mukaista ei ole suinkaan valloitusten tekeminen sellaisin keinoin." (kirje 107)

Kauhun tasapaino? Kylmä sota? SALT-sopimukset? Huh! Toivon, että itäeurooppalaiset presidentit muistavat edes nämä Montesquieun opit.