Itäeurooppalainen prostituoitu kertoo, mikä on Ukrainan paikka Euroopassa

Ukrainaan keskittyvä kaunokirjallisuus myy nyt hyvin. Itse poimin antikvariaatin hyllystä brittiläisen Marina Lewyckan esikoisteoksen Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (2005). Teos on löyhästi omaelämäkerrallinen. 

Juuriltaan ukrainalainen Lewycka syntyi toisen maailman sodan jälkeen Kielin saksalaisella pakolaisleirillä. Koska Kiel kuului Saksan brittiläiseen miehitysvyöhykkeeseen, Lewyckan perhe pääsi livahtamaan Englantiin. Useimmat ukrainalaiset kuskattiin takaisin itään, monet Siperiaan saakka. 

Femme fatale saapuu Ukrainasta

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi ei ole puhtaasti ukrainalaista kirjallisuutta. Brittikirjailija pikemminkin pohtii juuriaan vanhempiensa kotimaassa. Teoksen keskiössä on minäkertoja Nadjan vaikea suhde isosiskoonsa Veraan ja ikääntyneeseen isäänsä Nikolaihin. 

Eksentrisen Nikolain elämään putkahtaa 50 vuotta nuorempi ukrainalaisnainen, Valentina. Isorintainen, paljastaviin röyhelövaatteisiin pukeutuva vetyperoksidiblondi vastaa stereotypiaa itäeurooppalaisesta naisesta, joka keinoja kaihtamatta raivaa itselleen tietä Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen.

Valentina houkuttelee leskeksi jääneen Nikolain avioliittoon. Nadja ja Vera hautaavat keskinäiset kiistansa ja yrittävät pelastaa isänsä Valentinan juonittelulta.

”Minulla oli tapana olla maahanmuuttoasioissa liberaali – oletan yksinkertaisesti ajatelleeni, että oli aivan hyväksyttävää, että ihmiset elivät missä halusivat. Mutta nyt kuvittelen laumoittain Valentinoja marssimassa tullin läpi Ramsgatessa, Felixtowessa, Doverissa ja Newhavenissa – virtaavan laivoilta määrätietoisina, päättäväisinä, hulluina.” (s. 182)

Mutta isä on pöhkääntynyt. Kaiken kukkuraksi hän ymmärtää Valentinan taustamotiivit. Ne eivät häntä hetkauta. Stalinin vainot ja Saksan vankileirit kokeneena hän tietää, mitä selviytymiseen vaaditaan.

”Jos minä pystyn pelastamaan edes yhdenkin ihmisen – yhden ihmisen – tältä kauhulta, niin eikö tämä sinun mielestäsi ole moraalinen teko?” (s. 42)

Ukraina on vaihtoehtoinen Venäjä

Tämänhetkinen mielikuvamme ukrainalaisista poikkeaa Lewyckan 17 vuotta vanhasta teoksesta. Länsimaisesta näkökulmasta Ukraina oli vain yksi onneton Itä-Euroopan valtio, joka pyristeli pois neuvostotraumoista ja jonne markkinatalous rynnisti kaoottisesti.

”Nuo neuvonantajat, jotka tulivat lännestä näyttämään meille, kuinka rakennetaan kapitalistinen talous, heidän mallinsa oli varhaisen amerikkalaisen kapitalismin ahnetta tyyppiä.” (s. 315-316)

Silti teoksessa on nähtävissä ituja vuoden 2022 tilanteeseen. Keskiössä on länsimaisen elämäntavan houkutus. Ukrainalaiset halusivat länteen. Häikäilemätön Valentina on tämän halun ilmentymä – joskin rujo sellainen.

Myös Venäjällä oltiin 1990- ja 2000-luvuilla kiinnostuneita kaikesta läntisestä. Opportunistinen Putin kuitenkin laskelmoi, että hänen valtaansa pönkittää paremmin slavofiilinen suuntaus. Kun Ukraina ei seurannut esimerkkiä vaan jatkoi länsimaistumistaan, Putin päätti ratkaista tilanteen ohjuksilla ja siviilien verellä.

Kirjassaan Suomi hajoavan imperiumin sylissä (2019) dosentti Arto Luukkanen kutsuu länsimielistä Ukrainaa vaihtoehtoiseksi Venäjäksi. Sellainen Venäjä arvostaa Pushkinia mutta vieroksuu Stalinia.

”Tekevätkö venäläiset mielessään vertailun nuorekkaan ja demokraattisen Zelenskyn ja vanhenevan Putinin välillä? Voisiko Kiovan vapauden tuuli ruveta houkuttamaan Moskovan nuorisoa? Olisiko Kiovan Ukraina se vaihtoehtoinen Venäjä? Olisiko se demokraattinen, ihmisiä aidosti kuunteleva ja humaani Venäjä?” (s. 318)

Tällainen vaihtoehto, zapadnikkien Venäjä, aiheuttaa Kremlissä puistatuksia.

Mitä näemme Ukrainassa?

Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on keskinkertainen romaani. Se olisi jo unohtunut pölyttyviin kirjahyllyihin, ellei avainsana ”Ukraina” olisi yllättäen alkanut trendata.

Jos olisin törmännyt teokseen muutama vuosi sitten, olisin lukenut sen sosiaalipsykologisena perhesuhderomaanina. Nyt kaikki huomioni on teoksen kansainvälis-poliittisessa ulottuvuudessa. Mitä kirja kertoo Ukrainan paikasta Euroopassa?

”Venäläiset, saksalaiset, amerikkalaiset – ne kaikki – kun ne katsovat Ukrainaan, mitä ne näkevät? Eivät mitään muuta kuin halvan työvoiman lähteen.” (s. 318)

Pieleen meni.