Miten Juhana Torkki sen tekee? Kirjakauppojen top-hyllyissä on antiikin tekstejä

Puhetaitoa käsittelevistä kirjoistaan tunnettu Juhana Torkki on viime vuosina kääntänyt antiikin tekstejä. Häneltä on julkaistu Seneca-käännös Elämän lyhyydestä (2018), Plutarkhos-käännös Mielen tyyneydestä (2020) ja tuoreimpana kokoelma Dion Prusalaisen tekstejä, Onnellisuudesta (2022).

Kevätmarkkinoille julkaistut ja erityisesti kirjalahjoiksi tuotteistetut Seneca- ja Plutarkhos-työt ovat yltäneet kirjakauppojen top-hyllyille. Samaa voinee odottaa Dionilta.

Mitä tämä tarkoittaa?

Antiikin tekstejä on suomennettu maailman sivu, mutta harvemmin ne ovat bestsellereiksi yltäneet. On silmiinpistävää, että kustantamo Otava nostaa kääntäjä Juhana Torkin lähes yhtä näkyvään rooliin kuin itse Senecan, Plutarkhoksen ja Dionin.

Torkin henkilöbrändillä lienee Otavalle kaupallista arvoa. Torkki ei tiettävästi ole mikään akateemisiin arkistoihin haalistunut klassinen filologi. Hän on valovoimainen liikkeenjohdon kouluttaja ja poliittinen kommentaattori – lähes keisarien tuttava, kuten Dion Prusalainen.

Torkin poliittiset esipuheet

Tavallisesti antiikin suomennosten esipuheissa taustoitetaan kirjoittajan ajattelua ja elämää hyvin teknisluontoisesti. Oletettu yleisö on akateeminen.

Juhana Torkki poikkeaa jyrkästi tästä linjasta. Hänen esipuheitaan leimaa poliittisuus. Torkki vertailee ensimmäisen vuosisadan roomalaista kulttuuria nykyajan länsimaiseen kulttuuriin. Perusviesti on: Ei mitään uutta auringon alla.

Senecan, Plutarkhoksen ja Dionin filosofin asemasta on kiistelty. He olivat yhteiskunnallisia kommentaattoreita, jopa irvileukaisia. Heidän havaintonsa ihmisten ja yhteiskunnan kummallisuuksista kieltämättä puhuttelevat nykylukijaa. 

Ja tähän tarttuu Torkki.

Ei mitään uutta auringon alla?

Seneca ruoskii roomalaisia heidän jatkuvasta kiireydestään. Torkin mukaan Senecan kirjoitukset ovat kuin nykyajan selfhelp-kirjallisuutta. Kuinka välttää käyttämästä elämänsä kaikenlaiseen turhuuteen? Turhuutta ovat paitsi työkiireet – Torkki tulkitsee Senecan suosineen downshiftausta – mutta myös kaikenlainen ”itsensä hemmottelu”.

Plutarkhos puhuu mielenrauhasta ärsykkeiden ristitulessa. Torkin mukaan ”On kuin Plutarkhoksen teksti olisi kirjoitettu some-aikakauden ihmisille, jotka lukemattomilla laitteillaan ovat jatkuvasti yhteydessä ennennäkemättömään turhan tiedon paljouteen. – – Plutarkhos opettaa, että puhelimesta on parempi kytkeä notifikaatiot pois päältä.” (Plutarkhos, s. 24-25)

Dion puhuu houkutuksista ja onnellisuuden tavoittelusta. Torkki tulkitsee, että Dionin ajatuksia voi käyttää suoraan hedonistisen kulutuskulttuurin kritiikissä:

”Dionin esimerkki kehottaa henkiseen itsenäisyyteen, kun taas konsumerismi perustuu laumakäyttäytymiseen, trendeihin ja muotiin. Häkellyttävää on, miten nykyään myös perinteiset uutismediat kiihdyttävät askeltaan konsumerismin juoksumatolla. Sanomalehdissä on yhä vähemmän uutisia, yhä enemmän lifestyle-juttuja. – – Lehden toimittajat käyvät 'testaamassa' erilaisia konsumeristin kulutusmahdollisuuksia ja tekevät jutun siitä, mistä saa kaupungin parhaat vaaleat lager-oluet.” (Dion, s. 25)

Dionin esipuheessa Torkin yhteiskunnallinen kannanotto on häkellyttävän suorasukaista. Senecassa ja Plutarkhoksessa kääntäjä on maltillisempi – vaikka jälkimmäinen teos päätyikin aikamoiseen mediamyllytykseen.

Onnittelut Otavalle hyvästä tuotteistuksesta

Mihin Juhana Torkin kultainen kosketus siis perustuu – henkilöbrändin lisäksi?

No, vastaus on kaupallinen kohdentaminen. Teoksista on räätälöity nykysuomalaisille sopivia. Torkin esipuheet palvelevat tarkoitusta. Ne takovat puuttuvan renkaan lukijan oman elämän ja antiikin ajatusten välille. Torkki ohjaa lukijan tulkitsemaan Senecaa, Plutarkhosta ja Dionia tietyllä, jopa anakronistisella tavalla.

Voisiko niitä tulkita toisinkin? Varmasti. Torkin mukaan tekstit kertovat paljon nykyajasta. Mieti huviksesi, mitä kaikkea ne eivät kerro nykyajasta! Niitä asioita emme lukiessamme huomaa, koska niitä ei tekstissä ole.

Oma suosikkini kolmesta suomennoksesta on Seneca, kirjoista ensimmäinen. Plutarkhos ja Dion ovat jatko-osia, joissa Torkki on monistanut samaa perusideaa. Kirjojen sisältö saturoituu: Seneca, Plutarkhos ja Dion elivät samalla aikakaudella saman valtakunnan ytimissä. Heidän ajattelunsa pohjavire väkisinkin muistuttaa toinen toistaan.

Retoriikassa luku kolme on tunnetusti maaginen. Aina on kolme pointtia. Aina on trilogioita. Poikkeaakohan retoriikan mestari Juhana Torkki säännöstä? Ilmestyykö keväällä 2024 neljäs suomennos?