Kuinka nainen houkutellaan sänkyyn?

Luin tanskalaisen filosofi Sören Kierkegaardin Viettelijän päiväkirjan (1843).

Kierkegaard kuvaa minäkertoja Johanneksen puolivuotista valloitusretkeä, jonka keskiössä on porvaristyttö Cordelia. Johanneksen tavoitteena ei ole nopea fyysinen seksi. Hän nauttii kehkeytyvästä seksuaalisesta jännitteestä. Yhdyntä on vain huippukohta.

Aloin pohtia, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä Viettelijän päiväkirjalla on nykyajan pelimiehen oppaisiin. Kierkegaard keskittyy yhden naisen valloittamiseen. Sen sijaan 2000-luvun bestseller, Neil Straussin Pelimies (2005) opastaa, kuinka saada mahdollisimman paljon naisia mahdollisimman nopeasti.

 ”Jos teette mitä sanon, voitte huomenna pokata naisen viidessätoista minuutissa", lupailee Strauss (s. 21)

Seksiä, nopeasti ja hitaasti

Keskittyminen laatuun määrän sijasta on Kierkegaardilta tietoista. Hän tuntee nekin menetelmät, joilla nainen kaadetaan nopeasti.

”Toisinaan pitää imartelijan asettaa itsensä hyvin korkealle”, Kierkegaard kirjoittaa, ”toisinaan hänen pitää asettaa itsensä hyvin matalalle. Edellinen menettelytapa on oikeampi, jos haluaa vaikuttaa henkisesti, jälkimmäinen, jos haluaa vaikuttaa eroottisesti.” (s. 150).

Kierkegaard asettaa päähenkilönsä Johanneksensa korkealle. Johannes pyrkii henkiseen, hitaasti kehittyvään hekumaan. Hän esittää itsensä älyllisesti ylevänä ja kirjallisesti lahjakkaana miehenä, jota naimattoman naisen kelpaa ihailla.

"Menettelytavallani on vain yksi vika, se on hidas", myöntää Kierkegaard Johanneksen suulla (s. 82). Se ei lyhytjänteisessä baaripokauksessa toimi. Niinpä Strauss asettaa itsensä matalalle. Hän ei baarissa kerro olevansa ammatiltaan kirjailija. Hän korostaa supliikkiutta ja fyysisiä ominaisuuksia. Hän haluaa eroottisen, kiihkeän ja nopean vaikutuksen, ei hidasta henkisyyttä.

Naistenmiehet ovat kokemusasiantuntijoita

Sekä Kierkegaard että Strauss esineellistävät naisia räävittömästi. Kierkegaardin tuomitseminen tästä olisi anakronistista. Straussiakin arvioitaessa on huomioitava, että Pelimies on viihteellinen. Teos on myös vanhentunut nopeasti. Pokailun pääareenana esitetään baarit. Baareissa vaihdetaan puhelinnumeroa. Koronan, Tinderin ja pikaviestinten aikana moinen tuntuu kivikautiselta.

Viettelijän päiväkirjaa ja Pelimiestä yhdistää niiden päiväkirjamaisuus. Kirjat ovat subjektiivisia kuvauksia. Kierkegaard oli eksistentialistifilosofi, häntä kiinnostivat yksilön välittömät kokemukset. Strausskin nojaa kyökkipsykologiaan, omiin kokemuksiinsa ja pokailun guruilta opittuihin best practice -menetelmiin. 

Sosiologisesta näkökulmasta Strauss puhuu lähinnä sosiaalisen ja eroottisen pääoman kasvattamisesta. Tällaisia pääoman lajeja ei saa pelkkää teoriaa lukemalla. Siksi gurujen kokemusasiantuntijuutta ei voi väheksyä.

Pokailijan peukalosääntö

Kierkegaardin ja Straussin psykologinen perusviesti on sama. He neuvovat kääntämään seksuaalisen valintatilanteen päälaelleen. Pokailija saa naisen uskomaan, että aloite on tällä eikä pokailijalla. Nainen tavoittelee miestä, ei toisin päin.

Tästä aksioomasta sekä Strauss että Kierkegaard ammentavat koko sanomansa. 

Strauss kirjoittaa: ”– – olennaista on olla piittaamatta halun kohteesta ja voittaa hänen ystävänsä puolelleen – – Jos kohde on viehättävä ja lähentelyyn tottunut, pokaajan täytyy herättää huomio teeskentelemällä välinpitämätöntä.” (s. 20)

Samassa hengessä Kierkegaard laittaa Johanneksen lähestymään Cordeliaa. Johannes ei ole kiinnostunut Cordeliasta – vaan tämän tädistä:

”Kaikki tämä harmittaa Cordeliaa. Mitä minä oikeastaan tahdon, sitä ei hän luonnollisesti voi käsittää. Hänelle olen yhäti arvoitus, arvoitus, joka ei edes houkuttele häntä arveluihin, vaan joka katkeroittaa, närkästyttää. – – Siten kuluvat päivät, näen hänet, mutta en puhu hänen kanssaan, puhun tädin kanssa tytön läsnäollessa.” (s. 80, 82)

Johannes käyttää menetelmää, jota Pelimies-Strauss kutsuu negaukseksi. Negaus on solvauksen ja kehun yhdistelmä, jonka ”tarkoituksena on alentaa naisen itsetuntoa ja ilmaista kiinnostumattomuutta” (s. 20). Johannes kohtelee Cordeliaa kuin lasta, joka ei ymmärrä maailmaa. ”Siten en loukkaa hänen naisellisuuttansa, teen sen ainoastaan tyhjäksi.” (s. 84).

Kysymys on pelaamisesta

Strauss vertaa naisia leikitettäviin kissoihin.

”Oletko nähnyt kissan leikkivän narulla? Siis kun naru roikkuu sen pään yläpuolella, juuri ja juuri tavoittamattomissa, kissa yrittää aivan hulluna napata sitä. – – Mutta heti kun narusta päästää irti ja se putoaa tassujen väliin, se katsoo sitä hetken ja kävelee pois." (s. 33).

Kierkegaard on samoilla linjoilla: ”Kuin jousimies löyhennän jännettä, kiristän sitä uudelleen, kuuntelen sen laulua, sotasoittoani, mutta en tähtää vielä, en aseta vielä nuolta jänteelle.” (s. 79). Straussin terminologian mukaan kysymys on työntöjen ja vetojen tekniikasta, jossa mies ilmaisee kiinnostustaan ja yhtäkkiä sen puutetta.

Onko tällainen peli eettistä? Kliseisestihän naiset inhoavat miehiä, jotka leikkivät heidän tunteillaan.

Strauss vastaa: ”Opin ilmaisemaan rehellisesti, mitä halusin naiselta ja mitä hän saattoi odottaa minulta. Ei ollut enää välttämätöntä pettää naista kertomalla että halusin suhdetta kun halusin pelkästään sänkyyn. – – Olin lopultakin sisäistänyt ajatuksen, että naiset eivät aina halua suhdetta.” (s. 215)

Pelailu on siis eettistä, jos kaikki ovat pelissä mukana. 16 vuotta Pelimiehen julkaisun jälkeen deittikulttuuri on jo paljon selkeämpi. Seksi- ja parisuhdemarkkinat ovat netissä selvästi erilliset. Avoimesti seksiseuraa hakevia on niin naisissa kuin miehissäkin. 

Vaan entä Kierkegaard?

Johannes houkuttelee Cordelian kihloihin. Mutta jo ennen suhteen eroottista huipentumaa pariskunta päättää yhdessä purkaa kihlauksensa. Heidän rakkautensa ei tarvitse ulkonaista sidettä. Se on yksityisasia.

”Ja kun silloin pidän sinua voimakkailla käsivarsillani, kun sinä puristat minut syleilyysi, silloin emme kaipaa sormusta muistuttamaan, että me kuulumme toisillemme, sillä eikö tuo syleily ole enemmän kuin sormus, enemmän kuin symboli?” (s. 206)

Kaksi nuorta ihmistä kaipasi vapaata rakkautta. Johannes tiedosti sen heti. Cordelia vasta aavisteli. Valitettavasti 1840-luku ei sitä heille suonut. Toiveita ei saanut sanoa ääneen. Seksiin ladatut odotukset eivät koskeneet vain seksuaalista ja emotionaalista tyydytystä. Ne koskivat koko elämää.

Siksi Cordelialle jäi paha mieli, kun Johannes ei enää halunnut tavata häntä.