Hotakaisen tarina on jo kerrottu

Uutuuskirjoja lukevat kaikki. Niistä tehdään paljon arvosteluja ja analyysejä. Minä olen joskus umpimielinen. Haluan pakkomielteisesti löytää jotain, mihin valtavirta ei kiinnitä huomiota. Siksi en välitä kirjauutuuksista. Kaivelen syvempää.

Kari Hotakaisen kirjan Tarina kuitenkin luin julkaisusyksynä 2020.

Kieltämättä nautin Hotakaisen kerronnasta. Dystooppinen synkkyys yhdistyy siinä pisteliääseen satiiriin ja liioiteltuihin ihmiskuvauksiin. Kirjan perusidea on kriittisyys brändäystä kohtaan. Kuluttajien suosiota tavoittelevat yritykset brändäävät tuotteilleen merkityksiä, joiden takana on vain raadollinen todellisuus. Esimerkiksi:

”Sikaa oli ammuttu päähän .357 Magnum -revolverilla, se oli rojahtanut veriselle betonilattialle, potkinut siinä vielä hetken, sitten nytkähtänyt hengettömäksi. Se oli nostettu pystyyn, halkaistu ja paloiteltu osiin, haudutettu uunissa, kunnes siasta oli tullut niin pehmeää, että siitä saattoi nyhtää riekaleita viestintätoimiston ihmisille, jotka olivat tulleet juhlimaan sitä, että olivat keksineet sialle tarinan, jonka avulla jalostamo saattoi myydä eläintä viehättävissä pikkupaketeissa kuluttajille.” (Hotakainen 2020)

Mieleeni tulevat marketin urheiluosastolla aikoinaan näkemäni kivenmurikat, joihin oli porattu muutama reikiä ja joita myytiin kuluttajille hintaan €75,95. Näitä markkinoitiin netissä tarinalla:

"Suomessa jalostetut ja käsityönä tehdyt Fitrocks -kuntoilukivet aloittivat matkansa jo 600 miljoonaa vuotta sitten, kun syväkivi alkoi pursuta maapallon uumenista. Lukuisat jääkaudet rikkoivat vuoret lohkareiksi ja yhdessä sulamisvesien kanssa myllyttivät lohkareet saveksi, hiekaksi, soraksi ja vahvimmat yksilöt jäivät suuremmiksi kiviksi. Nyt nämä maailman kovimmat, uniikin kauniit graniittikivet pääsevät osaksi jokaisen ihmisen hyvinvointia ja kodin sisustusta."

(Vaikuttaa siltä, että kuntoilukiviä myyvä yritys on jo siivoutunut markkinoilta, mutta yllä oleva mainosteksti löytyy vielä nettikauppojen sivulta.)

Ei mitään uutta auringon alla

Työssäni olen perehtynyt merkityksenantoon. Käsitteen ytimessä on ajatus, kuinka monella eri tavalla ihminen voi havaitsemaansa tulkita. Tulkintamalleja omaksutaan esimerkiksi sosiaalisesta ympäristöstä. Saatamme kokea saman fyysisen ilmiön tyystin eri tavoin kuin lajitoverimme.

Hotakainen käsittelee romaanissaan tätä kaikkea. Kulttuurihistoriaa tunteva lukija silti huomaa, ettei Hotakainen sano oikeastaan mitään uutta. Esimerkiksi stoalainen Rooman keisari Marcus Aurelius kirjoitti Itsetutkiskeluja-kirjassaan runsaat 1800 vuotta sitten: 

”Liharuoasta ja muusta ravinnosta sinun tulee ajatella: tämä on kuollut kala, kuollut lintu tai sika; Falernon viinistä, että se on viinirypäleestä puserrettua mehua. Purppurasta ajattele, että se on näkinkengän vereen kastettua villaa. Sukupuoliyhteyttä sinun tulee pitää elinten yhteen hankaamisena, jonka johdosta hetken kestävän kouristuksen jälkeen lima vuotaa – – Vaikka ilmiöt näyttäisivät kuinka uskottavilta tahansa, niin sinun tulee paljastaa ne, ymmärtää selvästi niiden mitättömyys antamatta loistavan ulkokuoren pettää itseäsi.” (Aurelius 6:13, suom. Yrjö Ravio 1951)

Tarinoiden takana ei ehkä ole mitään. Toisaalta elämämme olisi hirvittävän tylsää ilman niitä. Hyvä mielikuvitus muuttaa raadollisen todellisuuden kiehtovaksi.